Pohdimme pitkään millaista kotia oikein haimme. Seurasimme aktiivisesti myynnissä olevia kiinteistöjä, maa- ja metsätiloja, tontteja ja jopa loma-asuntoja. Vain muutama kohde kiinnosti esittelyn verran. Mietimme paljon välimatkoja, ja tämä seikka rajasikin muutaman mielenkiintoisen paikkakunnan pois suunnitelmistamme. Toiveissa oli asua joko vesistön äärellä tai korkealla vaaralla. Tontti tasamaalla, tiukkaan kaavoitetulla asutusalueella ei kiinnostanut ollenkaan. Maaliskuussa 2008 huomasimme myynnissä olevan pienen metsäpalstan Pyytivaaralla, Kontiolahdella. Olimme talven mittaan olleet yhteyksissä kyläpäällikköön ja kyselleet tonttimaista, ajelleet autolla ympäri kylää ihastellen maisemia sekä tutkineet karttaa toivoen, että esimerkiksi tämä kyseinen tontti tulisi myyntiin. Ja niinhän kävi.
Pakkasimme pojan, pulkan ja lumikengät autoon ja lähdimme katsastamaan tonttia tarkemmin. Lunta oli maastossa vielä aika paljon, mutta isännän hartiavoimin pääsimme etenemään vaihtelevassa maastossa. Tontin alaosa oli tiheää kuusikkoa ja yläosa sekametsää. Rajapyykkejä oli hankala löytää, mutta puustorajat olivat suht selkeät. Vaikka puita kasvoikin tiheään, ihastus oli valtava huomattuamme, että n. 30 km päässä oleva laskettelukeskus näkyi selvästi ja taivaanrantaa aukesi laajalti muuallekin. Sieltä puiden takaa. ;)
Tässä mennään vielä naapurin tietä pitkin, kukin tyylillään.
Niinpä teimme tarjouksen ja jäimme kuumeisina odottamaan vastausta. Onneksemme talvi oli vielä pitkällä, ja myyjä halusi päästä metsäpalstasta nopeasti eroon. Tarjouksemme hyväksyttiin! Juhlistimme kauppaa makkaranpaisto -retkellä omassa metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti