Kesä 2008

Faktaa tontista:

Kokoa 1,9 ha, korkeuseroa pitkällä tontillamme noin 35 m, tontin yläreuna noin 220 merenpinnasta.

Ajatuksissamme oli rakentaa talo joskus tulevaisuudessa epävarman työtilanteen takia. Koimme kuitenkin tärkeäksi perustaa tontillemme jonkinlainen tukikohta. Sopiva leiripaikka löytyikin helposti tontin yläreunasta. Sinne alkoi käsivoimin nousta laavu, jonka rakentamista jatketaan kunhan aikaa löytyy. Teimme pienimuotoista maisemointia, hakkasimme halkoja, pystytimme vanhan teltan (lähinnä lapsia varten), keräsimme mustikoita, paistoimme ahkerasti makkaraa ja aloimme pikkuhiljaa haaveilla tiestä. Kannoimmehan kaikki varusteet ja aika usein poikamme polkua pitkin leiripaikalle, yli 200m rinnettä ylös. Samalla kuitenkin tiedostimme, että tie poistaisi erämaisen tunnelman tontiltamme.

Loppukesästä teimme kaupat harvennushakkuusta. Yli 30-vuotiasta kuusikkoamme ei koskaan ollut harvennettu eikä aluskasvillisuutta juurikaan ollut vähäisen valon takia.

Samoihin aikoihin aloimme tarkentaa omia haaveitamme ja tarpeita talon suhteen. Ajatus talopaketista oli vahvistunut mieliimme, mutta talotoimittajien malleissa oli aina jotain, mitä emme kokeneet omaksi. Vähitellen varmistui myös haluamamme rakennusmateriaali; hirsi. Massiivihirsi olisi ollut mieluisin vaihtoehto, mutta meille liian kallis, ellei olisi käännytty itänaapurin puoleen. Harkitsimme vanhan hirsikehikon siirtämistä, mutta tämä vaihtoehto olisi ollut kohtuuttoman työläs. Pyöröhirsi taas sopi mielestämme paremmin loma-asuntoihin. Lamellihirsi askarrutti meitä paljon, halusimmehan rakentaa mahdollisimman perinteisellä tavalla. Tarvitsimme vahvistusta kyseisen materiaalin hyvyydestä, koska mielestämme uusi tapa ei aina ole hyvä tai kestävä tapa rakentaa.

Taustaa

Pohdimme pitkään millaista kotia oikein haimme. Seurasimme aktiivisesti myynnissä olevia kiinteistöjä, maa- ja metsätiloja, tontteja ja jopa loma-asuntoja. Vain muutama kohde kiinnosti esittelyn verran. Mietimme paljon välimatkoja, ja tämä seikka rajasikin muutaman mielenkiintoisen paikkakunnan pois suunnitelmistamme. Toiveissa oli asua joko vesistön äärellä tai korkealla vaaralla. Tontti tasamaalla, tiukkaan kaavoitetulla asutusalueella ei kiinnostanut ollenkaan. Maaliskuussa 2008 huomasimme myynnissä olevan pienen metsäpalstan Pyytivaaralla, Kontiolahdella. Olimme talven mittaan olleet yhteyksissä kyläpäällikköön ja kyselleet tonttimaista, ajelleet autolla ympäri kylää ihastellen maisemia sekä tutkineet karttaa toivoen, että esimerkiksi tämä kyseinen tontti tulisi myyntiin. Ja niinhän kävi.

Pakkasimme pojan, pulkan ja lumikengät autoon ja lähdimme katsastamaan tonttia tarkemmin. Lunta oli maastossa vielä aika paljon, mutta isännän hartiavoimin pääsimme etenemään vaihtelevassa maastossa. Tontin alaosa oli tiheää kuusikkoa ja yläosa sekametsää. Rajapyykkejä oli hankala löytää, mutta puustorajat olivat suht selkeät. Vaikka puita kasvoikin tiheään, ihastus oli valtava huomattuamme, että n. 30 km päässä oleva laskettelukeskus näkyi selvästi ja taivaanrantaa aukesi laajalti muuallekin. Sieltä puiden takaa. ;)

Tässä mennään vielä naapurin tietä pitkin, kukin tyylillään.

Niinpä teimme tarjouksen ja jäimme kuumeisina odottamaan vastausta. Onneksemme talvi oli vielä pitkällä, ja myyjä halusi päästä metsäpalstasta nopeasti eroon. Tarjouksemme hyväksyttiin! Juhlistimme kauppaa makkaranpaisto -retkellä omassa metsässä.