2011 - 2014

Päivitän nyt blogia kertaalleen osana opintotehtävää. Vuosia on vierähtänyt edellisestä postauksesta, ja edistystäkin on kodissamme tapahtunut, vaikkakin hitaanlaisesti. Hetki vierähti myös sopivia valokuvia etsiessä päivitystä varten.

Alla kuvakollaasit eri vuosilta.

2011

Takkahuone oli aiemmin ollut 30 neliöinen pölyinen varasto, jonne ei lapsia uskaltanut päästää. Vuonna 2011 aloimme työstää varastosta huonetta.

Ukki muurasi meille sinne kauniin takan, joka oli tarkoitus kuorruttaa antiikkilaastilla myöhemmin. Takkahuoneen seinät vuorattiin paneelivahalla käsitellyillä paneeleilla ja katto sinisellä puuvahalla (jospa kattoon saataisiin maalatuksi pilviä joku päivä). Takkahuoneesta haluttiin tunnelmaltaan selvästi erilainen yläkertaan verrattuna ja siinä onnistuttiinkin. Huonetta ei tänä vuonna kuitenkaan ehditty ottaa asuinkäyttöön.

Talvi ja tykkylumi tekevät elinympäristöstämme erittäin kauniin. Lämmitysjärjestelmän kanssa oli ongelmia, emme nimittäin saaneet poistoilmalämpöpumppua toimimaan tehokkaasti ja lattiat tuntuivat viileiltä. Onneksi meillä on leivinuuni, alakerrassa takka ja paljon potentiaalisia polttopuita ympärillä, jottemme kärsi kylmyydestä.

Pihassa on omista puista väsätty väliaikainen autokatos ja parvekkeelle on saatu oikeat kaiteet paikoilleen.

2012

Perheeseemme syntyi kolmas poika keväällä eli touhua riittää tässä perheessä tulevaisuudessakin. Ensimmäisistä postauksista tuttu laavu tehtiin keväällä valmiiksi, ja siellä kelpaa nyt paistella makkaraa tai vaikka yöpyä (lämmin koti ei ole kaukana). Joensuun kaupungin pitämästä huutokaupasta löysimme lapsille oman värikkään mökin leikkejä varten, ja kioskiksi ristitty mökki otettiin riemulla vastaan. 

Pihamaa oli mitä oli. Katseen oli vaikea olla keskittymättä pihalla möllöttäviin isoon hiekkakasaan ja vielä isompaan kivikasaan, mutta kaivinkonetta odotellessa laitoimme kuntoon sellaisia pihan alueita, jonne ei kaivinkonetta myöhemmin tarvittu. Ja onneksi meillä oli ihana parveke! Talon hirsiseinät oli tervattu kertaalleen tervaöljyllä, mutta mielestämme ne jäivät liian vaaleiksi, joten niitä pitää käsitellä vielä myöhemmin.

Takkahuone sai laatat lattiaan, takka käsiteltiin väripigmenttiä sisältävällä antiikkilaastilla ja yksi seinä tapetoitiin tapetilla. Voin lämpimästi suositella englantilaista Wallpaperdirectin (http://www.wallpaperdirect.com/ ) sivustoa, jolta olen ostanut muutamia eri tapetteja. Yksittäisiä rullia ei kannata lähteä tilaamaan, koska postimaksu on korkea, mutta tapetit toimitetaan kotiovelle asti ja toimitus tapahtuu nopeasti.

Pihallamme kasvoi jo tällöin muutakin kuin villivadelmaa. Koska piha on osoittautunut paahteisen kuumaksi, suosimme kuivuutta ja muutoinkin kurjia elinoloja suosivia kasveja. Kuvassa Konnantatar, joka kasvaa nopeasti ja leviää vauhdilla maajuurien avulla. Tätä kasvia on jaettu jo ystävillekin. Kerrassaan oiva ja näyttävä maanpeitekasvi. Itselle rakkaita ovat myös siemenestä kasvattamani unikot, jotka yllättävät kauneudellaan joka vuosi.

Olemme saaneet metsän reunaan hienon halkovajan ja hieman erikoisen mallisen pienen varaston, joka alunperin oli suunniteltu roskakatokseksi, mutta se todettiin liian isoksi tarkoitukseensa. Roskakatosta meille ei edelleenkään ole.

Takkahuone valmistui hiljalleen, ja lopultakin kirjamme pääsivät muuttolaatikoista paikoilleen kirjahyllyyn. Takkahuoneesta on muodostumassa koko perheen hengailupaikka.

2013

Tärkein edistysaskel vuonna 2013 oli ehdottomasti kaivinkoneen saapuminen pihallemme. Wow! Kanjoni talon takaa peittyi soralla ja pihamme muuttui kummallisen tasaiseksi. Äidin pelkokerroin pieneni samalla usealla kymmenellä prosentilla. Pihaa ei ehditty saada valmiiksi siihen varatuissa kahdessa päivässä, joten aiotut pihan muutokset piti suunnitella niin, että kaivinkone mahtuu liikkumaan pihalla rikkomatta paikkoja tai kasveja.

Pihaan tehtiin lapsille oma leikkialue keinuineen, hiekkalaatikkoineen ja mökkeineen. 

Ylärivissä kuva tuvastamme, jonne kesäaurinko löysi tiensä niin ahkerasti, että söimme pahimpina hellepäivinä kaikki ateriamme parvekkeella, jonne viileä kesätuuli toi hieman huojennusta. Harkitsimme asentavamme ikkunoihin kalvot estämään enintä auringonvaloa, mutta onneksi selvitimme asiaa ikkunatehtaalta ENNEN asennusta, koska ikkunatyyppimme (selektiivilasi) ei 50% todennäköisyydellä kestäisi kalvoja, vaan ne halkeaisivat lämpötilanvaihteluiden takia.

Nuorimmainen lapsemme pääsi poseeraamaan kuvaan, mutta kuvan pointti löytyy itse asiassa taustalta, josta näkyy takkahuoneeseen rakennettu kiipeilyseinä. Seinää on testattu on koko perheen voimin ja hyvin toimii.

Koska pihaltamme löytyi miehen kokoisia kivenmurikoita paljon ja niille piti löytää koti, kaivinkonekuljettaja rakensi kivistä hienon korotetun alueen pihan laidalle. Kokeilumielessä istutimme sinne takapihalla kasvavia katajia (yksi muuten vihertää vielä) ja muita kasveja. Nyt haaveilemme sinne rakennettavaksi vilvoittelualueen, jonne voisi mennä istuskelemaan saunomisen jälkeen. 

Lastenalue sai terassin, jota laajennettiin myöhemmin.

2014

Vuonna 2014 keskityimme elämismukavuuden maksimointiin. Pihallamme ei tähän mennessä ollut aikuisille hengähdyspaikkaa, joten sellainen toteutettiin leikkialueen viereen. Ukki rakensi meille osittain luonnonkivistä grillin, terassialuetta jatkettiin hieman ja pari uutta kivireunuksista istutusaluetta rakennettiin rajaamaan oleskelutilaa.  Pihasuunnittelua hieman haittasi se, että pihalla piti mahtua päristelemään karting -autolla, mutta sekin toiminta on nyt otettu huomioon. 

Kesän pitkäkestoisin projekti oli seinien uudelleentervaus, joka toteutettiin väripigmenttiä sisältävällä tervaöljyllä. Nyt väri on hyvä. Samalla ikkunapuitteet maalattiin valkoisiksi. Harkkoseiniä tasoitettiin kertaalleen laastilla. 

Loppusyksystä aloitimme liuskekivien asentamisen ulkoseinään, mutta kylmät kelit pakottivat jättämään homman seuraavaan kevääseen. Seinistä tulee vielä todella hienot.


Erityisen onnellinen olin aurinkopaneelilla toimivasta pienestä suihkulähteestä, jonka löysin internetistä. Veden soliseva ääni on ihana paahteisella pihalla. Vesi houkutteli eräänä päivänä sammakonkin vilvoittelemaan vesipisteelle. Kerran lapset pääsivät ihailemaan (viiru-)pöllön poikasta uintireissulta palatessa, ja myöhemmin maan ollessa jo valkoinen ihmettelimme kovaa kumahdusta ikkunassa, kun isokokoisempi viirupöllö törmäsi tuvan ikkunaan. Näimme sen liitelevän kaverinsa kanssa kauemmas metsään, joten se ei tainnut satuttaa itseään törmäyksessä. Syksyllä saimme hieman isomman pihavieraan karhusta, joka intoutui temmeltämään kerran viikossa uudella kompostillamme. Komposti sijaitsee noin 40 m ulko-ovelta. Kohtaamista odotellessa.